perjantai 29. maaliskuuta 2019

Töitä ja pikavisiittiä


Viikonloppu meni mukavasti aamuvuorossa töissä 😉  Aurinkokin on taas herännyt ja lämmittää mukavasti välillä. Sama kevätriesa, joka vaivaa kotona, vaivaa täälläkin 😠 Niin kivaa kuin se onkin, että linnut laulaa ennen kukonlaulua, se nyt vaan keskeyttää nuo yöunet aika pahasti. Joka vuosi sama juttu. Jossain kohtaa vähän väsyttää, mutta kun ilta tulee, ei uni siltikään tule kauhean aikaisin. No, näillä mennään, tähänkin taas tottuu jossain kohtaa.

Viikonloppu töissä oli aika hiljainen. Omaisia ja ystäviä vieraili osastolla ja oli rauhallista. Voisi jopa sanoa, että aika tuntui hetkittäin pitkältä. Jostain syystä ylimääräistä henkilökuntaakin oli paikalla, joten nyt riitti kaffe- ja jutustelupausseja. Ja niitä herkkuja täällä riittää joka kaffehetkeen 😃  Sunnuntaisin on myös ns. herkkupäivä, joten talon puolestakin oli kakkua tarjolla. Pakko sanoa, että täällä olisi aika vaikeaa olla laihdutuskuurilla… Ennen kuin kerkeät kissaa sanomaan, niin joku on jo kaatanut sinulle kahvia tai teetä, enkä itse ainakaan vielä ole oppinut kieltäytymään joka kerta, kun kuvittelen pahoittavani jonkun mielen. No jaa, tiedän, että on hölmö ajatustapa, mutta onneksi ”karu normiarki” alkaa viikon päästä, niin menköön😉        

Koska aikaisemmin puheena ollut muutaman päivän tutustuminen paikalliseen kuntoutusosastoon meni mönkään ja koska näiden hoitajien työtuntijärjestelmän uusinta pisti kuviot uusiksi, sain pari ylimääräistä vapaapäivää… Tosin toisen vietin osittain töissä ja toisen kävin koulussa esittäytymässä kiinnostuneille opiskelijoille. Heitä oli n. 25 ja kerroin heille itsestäni, koulusta ja työtavoista. He esittivät kysymyksiä ja yritin vastata niihin parhaani mukaan. Harmi, että oma tietämykseni ja kokemukseni varsinaisen työn tekemisen kannalta on vielä aika vähäistä, enkä osannut antaa kaiken kattavaa kuvaa suomalaisesta tavasta tehdä töitä. Tosin ei sitä kukaan odottanutkaan, mutta olisi ollut kiva kertoa kokemuksia useammasta paikasta. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että ei nämä ihan hirveästi loppujen lopuksi eroa toisistaan. Suurin ero omasta mielestäni on oikeastaan siinä, että esim. tässä paikassa ollaan enemmän ”kotoisalla” tyylillä kuin niissä paikoissa, joista itselläni on kokemusta. Tällä tarkoitan sitä, että täällä toimitaan kuten kotioloissa toimittaisiin. Meillä jotenkin tuo palvelutalon laitosajatus näkyy toiminnassa enemmän. Tiedän, että meilläkin on paljon todella kotoisia paikkoja, eivät vaan vielä ole osuneet kohdalle. Sitä odottaessa.

Tiistaina kävin pikavisiitillä läheisessä Heerenveenin kaupungissa. Asukkaita n. 50 000. Matka bussilla kulki muutaman tosi pienen kylän kautta ja maisemat oli kauniita. Ja nyt voisin olla hiukan tyly ja sanoa, että bussimatka oli tämän reissun paras anti. Pääsin jopa ikkunan läpi ihailemaan kattohaikaroita pesissään. Harvinaista herkkua meillä kotona. Kaiken kaikkiaan matkan aikana näin noin parikymmentä haikaraa.
Siis Heerenveenistä piti sanoa, että jostain syystä tämä kaupunki ei herättänyt samanlaisia positiivisia mielikuvia kuin esim. Leeuwarden. En tiedä, mitä sieltä puuttui, mutta jotain jäin kaipaamaan. Sain kuitenkin muutaman tunnin sujuvasti kulutettua katuja talsiessa ja perinteisiin kuului tälläkin kertaa eksyä kerran 😉  Jalkapallokaupungista löysin kuitenkin sen ylpeyden aiheen, joka on tietysti paikallinen stadion, Abe Lenstra Stadion. Paikallinen seura sc Heerenveen pelaa ymmärtääkseni Alankomaiden pääsarjassa. Ja nyt kaikki jalkapallofanit, kerron teille, että jalkapallosta en ymmärrä pätkääkään, joten asiavirheistä saa huomauttaa, mutta ei tuomita 🙈  Olen kuitenkin huomannut muutaman kerran jännittäväni jotain Hollannin jalkapallopeliä yhden vanhan herran ja yhden hoitajan kanssa iltavuoron viimeisinä hiljaisina tunteina ja ollut allapäin kun Saksa voitti Hollannin viimeisillä minuuteilla…
 
Tarkoituksena oli myös käydä katsomassa toista kuuluisaa urheilupaikkaa eli pikaluistelurata Thialfia, josta tuli v 1986 maailman toinen sisätiloissa toimiva jäästadion, kun vanha stadion katettiin kokonaan. En tiedä johtuiko pienestä eksymiskuviosta vai mistä, mutta tämän Thialfin muistin vasta istuessani kotimatkalla bussissa kohti Drachtenia. Harmittaa…

Friisinmaan väreissä




  

Abe Lenstra 1920-1985      


Huomenna lauantaina ajattelin lähteä katsomaan, millainen paikka on naapuriprovinssin pääkaupunki Groningen. Siitä lisää myöhemmin  🙋

Enkä kyllä tiedä, mitä nää puut on, mut kukkii hienosti.



 

Tää ois kyl kiva tunnistaa...





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti