Sarin seurassa, kaukana kotoa: Groningen ja Amsterdam

Lauantaina päätin sitten lähteä bussilla Groningeniin, mutta sitä ennen tuli testattua postin toimintaa. Ja toimihan tuo. Sain kotimaasta paketin, jossa oli hiukan lisää ”tuliaisia”, joita tyttö tänne lähetti. Kiitos Sini! Ainoa ongelma oli, että olivat jemmanneet postipakettipaikan rautakauppaan sisälle, josta en sitä heti tajunnut hakea 😉 Ja ennen kuin ehdin loppuun asti asiaani postisedälle kertoa, hän jo innoissaan selitti, että juu, meillä on täällä paketti Suomesta. Vähän siinä hymyilytti, mutta kuten todettu, iloisia ja ystävällisiä ovat nämä ihmiset. Hän taas hymyili siinä kohtaa, kun etsin kynää nimmarin kirjoittamiseen ja sitten hän näytti sormea (eikä ollut keskari ;-D) ja sanoi, että sormenpäällä täällä allekirjoitukset hoidetaan… Mutta hyvin homma toimi! Ja ei kun pakettia kotiin ja bussiasemalle.

Groningenin museo

Groningenin linja-autoasema

Bussimatka alkoi hauskasti kun auton rahastuslaite ei toiminut, joten menomatka oli ilmainen 😉 Ja tästä kaupungista huomasi heti, että nyt ollaan hiukan isommassa mittakaavassa. Asukkaita n. 200 000. Bussimatka oli samanlaista maaseutumaisemaa kuin muutkin matkat, paitsi että, laitumilla oli enimmäkseen hevosia. Hevosistakin suurin osa oli kyllä pieniä falabelloja. Niin, enkä tiedä oliko joku kotieläintarhan tapainen vai mikä lie, jonka ohi ajettiin, mutta hevosten ja aasien lisäksi pihatossa oli ainakin neljä kamelia 😉

Pionipuutarha ei ihan vielä loistanut ;-)

Kolme ja puoli tuntia saa hyvin kulumaan kävelemällä tämän kaupungin keskustaa ja sen monia ostoskatuja eestaas. Koska oli lauantai, siellä oli isot markkinat. Eivät varsinaisesti eronneet meidän toripäivistä, muuta kuin kooltaan ja tuoksuiltaan. Mielenkiintoista oli katsella, nuuhkia ja vähän maistellakin. Ihmisiä oli tosi paljon liikenteessä ja koska aurinko paistoi ja oli tosi lämmintä, niin terassit oli kaikki täynnä ;- Jostain syystä tällä reissulla kuvien otto jäi vähiin, mutta tuli nähtyä Martini-torni ja pari tosi hienoa puutarhaa. Museoon asti en päässyt, mutta katseltavaa riitti. Joku sanoi aikaisemmin, että kaupungin väestö koostuu 85 prosenttisesti 20-35 vuotiaista. En tiedä, pitääkö paikkaansa, mutta sen ikäistä porukkaa oli kyllä liikenteessä. Saattaa olla kyllä ilmalla ja lauantaipäivällä hyvinkin paljon tekemistä sen seikan kanssa. Omat syömiset tällä kertaa jäi kotikaupungin paikalliseen "kotipizza" tarjontaan, eikä voi moittia... Hyvää oli! Pitkä päivä, mutta mielenkiintoinen.

__________________

Hyvästien jättö viiden viikon jälkeen oli yllättävän vaikeaa… Ei olisi uskonut. Koko päivä meni jotenkin oudosti, kun joku aina vielä kävi moikkaamassa. Majapaikkaan lähtiessä päätä särki ihan julmetusti, koska päivä tuli vietettyä jotenkin kauhean stressireaktion alla. Pää kävi hirvittävillä kierroksilla. Asukkaatkin olivat selvästi alakuloisia lähdöstäni, joten ehkä tosiaan olen tuonut pienen virkistävän tuulahduksen kaikille. Pari pappaa otti sellaiseen rutistukseen, että ohhoh ja tuli siinä heille pari tippaakin silmäkulmiin. Eikä kaukana ollut itselläkään. Viidessä viikossa ehtii näköjään kotiutumaan aika hyvin. Jopa alussa mainitsemani ”tuima täti” suvaitsi minua ihan kohtuullisesti ja toivotti minulle onnea elämääni 😉 Töitäkin tarjottiin ja ohjaajalla kävi mielessä, että jos antaisi huonot arvostelut, niin voisi jatkaa seuraavat kuusi viikkoa 😉 Hassua on myös se, että jotenkin kotiinlähtöäkin jännittää. Perheen näkemistä odottaa ja samalla tuntuu oudolta ajatella, että muutaman päivän päästä tämä keikka oli tässä. Nämä ihmiset ovat todella olleet ihania, niin hoitajat, asukkaat kuin kaikki muutkin tapaamani ihmiset.

Heine, Stiena ja Greet

Nyt istun viimeistä kertaa tämän B & B:n sohvalla ja odottelen, että kello tulisi niin paljon, että lähtö bussipysäkille koittaa. Alakerran ystävällinen rouva lupasi tulla autolla heittämään minut sinne. Mulla on kuulemma niin painava laukku, ettei minua voi päästää muulla keinoin lähtemään 😉 Pari tuntia bussilla Amsterdamiin ja sitten pari päivää lomailua miehen, tyttären ja vävyehdokkaan kanssa. Perjantaina kotiin ja tämä reissu on tehty. Nyt meen, kyyti odottaa…

Kahden kerroksen pyöräparkki

Tänne tulin ja tästä lähden...

Bussipysäkillä saikin sitten odottaa ja odottaa… tekstari bussin myöhästymisestä tuli aika myöhään ja bussi oli yli tunnin myöhässä, joten istua sai. Onneksi ilma oli aurinkoinen, joten mikäs siinä sitten. Viimeinen bussimatka ja treffit perheen kanssa hotellilla. Paitsi, että ilma muuttui matkalla ja Amsterdamiin tullessa vettä satoi kaatamalla… Hotellimme sijaitsi ihan keskustassa ja kun oli kirjauduttu sisään ja vaihdettu kuivat vaatteet, niin lähdimme tutustumaan Amsterdamin keskustan vilkkaaseen (ilta)elämään.

Kolme päivää Amsterdamissa sisälsi hirvittävän määrän käveltyjä kilometrejä, museo- ja panimokäyntejä, kanaaliajelua, punaisten lyhtyjen kaduilla haahuilua, hyvää ruokaa, kaupoissa pyörimistä ja paljon kaikkea muuta kivaa. Paljon kaikkea nähtävää ja koettavaa jäi seuraavaan kertaan 😉 Sää ei ihan auringonpaisteella suosinut, mutta ihan kolmea päivää ei sentään satanut. Perjantaina kotiin lähtiessä kyllä paistoi 😉