Lauantaina päätin sitten lähteä bussilla Groningeniin, mutta sitä
ennen tuli testattua postin toimintaa. Ja toimihan tuo. Sain kotimaasta
paketin, jossa oli hiukan lisää ”tuliaisia”, joita tyttö tänne lähetti. Kiitos
Sini! Ainoa ongelma oli, että olivat jemmanneet postipakettipaikan
rautakauppaan sisälle, josta en sitä heti tajunnut hakea
😉 Ja ennen kuin ehdin loppuun asti asiaani
postisedälle kertoa, hän jo innoissaan selitti, että juu, meillä on täällä
paketti Suomesta. Vähän siinä hymyilytti, mutta kuten todettu, iloisia ja
ystävällisiä ovat nämä ihmiset. Hän taas hymyili siinä kohtaa, kun etsin kynää
nimmarin kirjoittamiseen ja sitten hän näytti sormea (eikä ollut keskari ;-D)
ja sanoi, että sormenpäällä täällä allekirjoitukset hoidetaan… Mutta hyvin
homma toimi! Ja ei kun pakettia kotiin ja bussiasemalle.
|
Groningenin museo |
|
Groningenin linja-autoasema |
Bussimatka alkoi hauskasti kun auton rahastuslaite ei toiminut,
joten menomatka oli ilmainen
😉 Ja tästä kaupungista huomasi heti, että nyt
ollaan hiukan isommassa mittakaavassa. Asukkaita n. 200 000. Bussimatka
oli samanlaista maaseutumaisemaa kuin muutkin matkat, paitsi että, laitumilla
oli enimmäkseen hevosia. Hevosistakin suurin osa oli kyllä pieniä falabelloja. Niin, enkä tiedä oliko joku kotieläintarhan tapainen
vai mikä lie, jonka ohi ajettiin, mutta hevosten ja aasien lisäksi pihatossa oli ainakin neljä kamelia
😉
|
Pionipuutarha ei ihan vielä loistanut ;-) |
Kolme ja puoli tuntia saa hyvin kulumaan kävelemällä tämän
kaupungin keskustaa ja sen monia ostoskatuja eestaas. Koska oli lauantai,
siellä oli isot markkinat. Eivät varsinaisesti eronneet meidän toripäivistä,
muuta kuin kooltaan ja tuoksuiltaan. Mielenkiintoista oli katsella, nuuhkia ja
vähän maistellakin. Ihmisiä oli tosi paljon liikenteessä ja koska aurinko paistoi ja oli tosi lämmintä, niin terassit oli kaikki täynnä ;-
Jostain syystä tällä reissulla kuvien otto jäi vähiin, mutta tuli nähtyä
Martini-torni ja pari tosi hienoa puutarhaa. Museoon asti en päässyt, mutta
katseltavaa riitti. Joku sanoi aikaisemmin, että kaupungin väestö koostuu 85
prosenttisesti 20-35 vuotiaista. En tiedä, pitääkö paikkaansa, mutta sen
ikäistä porukkaa oli kyllä liikenteessä. Saattaa olla kyllä ilmalla ja
lauantaipäivällä hyvinkin paljon tekemistä sen seikan kanssa. Omat syömiset tällä kertaa jäi kotikaupungin paikalliseen "kotipizza" tarjontaan, eikä voi moittia... Hyvää oli! Pitkä päivä, mutta mielenkiintoinen.
__________________
Hyvästien jättö viiden viikon jälkeen oli yllättävän
vaikeaa… Ei olisi uskonut. Koko päivä meni jotenkin oudosti, kun joku aina
vielä kävi moikkaamassa. Majapaikkaan lähtiessä päätä särki ihan julmetusti,
koska päivä tuli vietettyä jotenkin kauhean stressireaktion alla. Pää kävi
hirvittävillä kierroksilla. Asukkaatkin olivat selvästi alakuloisia lähdöstäni,
joten ehkä tosiaan olen tuonut pienen virkistävän tuulahduksen kaikille. Pari
pappaa otti sellaiseen rutistukseen, että ohhoh ja tuli siinä heille pari
tippaakin silmäkulmiin. Eikä kaukana ollut itselläkään. Viidessä viikossa ehtii
näköjään kotiutumaan aika hyvin. Jopa alussa mainitsemani ”tuima täti” suvaitsi
minua ihan kohtuullisesti ja toivotti minulle onnea elämääni
😉 Töitäkin tarjottiin ja ohjaajalla kävi
mielessä, että jos antaisi huonot arvostelut, niin voisi jatkaa seuraavat kuusi
viikkoa
😉
Hassua on myös se, että jotenkin kotiinlähtöäkin jännittää. Perheen
näkemistä odottaa ja samalla tuntuu oudolta ajatella, että muutaman päivän
päästä tämä keikka oli tässä. Nämä ihmiset ovat todella olleet ihania, niin
hoitajat, asukkaat kuin kaikki muutkin tapaamani ihmiset.
|
Heine, Stiena ja Greet |
Nyt istun viimeistä kertaa tämän B & B:n sohvalla ja odottelen,
että kello tulisi niin paljon, että lähtö bussipysäkille koittaa. Alakerran
ystävällinen rouva lupasi tulla autolla heittämään minut sinne. Mulla on
kuulemma niin painava laukku, ettei minua voi päästää muulla keinoin lähtemään
😉 Pari tuntia bussilla Amsterdamiin ja sitten
pari päivää lomailua miehen, tyttären ja vävyehdokkaan kanssa. Perjantaina
kotiin ja tämä reissu on tehty. Nyt meen, kyyti odottaa…
|
Kahden kerroksen pyöräparkki |
|
Tänne tulin ja tästä lähden... |
Bussipysäkillä saikin sitten odottaa ja odottaa… tekstari
bussin myöhästymisestä tuli aika myöhään ja bussi oli yli tunnin myöhässä,
joten istua sai. Onneksi ilma oli aurinkoinen, joten mikäs siinä sitten.
Viimeinen bussimatka ja treffit perheen kanssa hotellilla. Paitsi, että ilma
muuttui matkalla ja Amsterdamiin tullessa vettä satoi kaatamalla… Hotellimme
sijaitsi ihan keskustassa ja kun oli kirjauduttu sisään ja vaihdettu kuivat
vaatteet, niin lähdimme tutustumaan Amsterdamin keskustan vilkkaaseen
(ilta)elämään.
Kolme päivää Amsterdamissa sisälsi hirvittävän määrän käveltyjä
kilometrejä, museo- ja panimokäyntejä, kanaaliajelua, punaisten lyhtyjen
kaduilla haahuilua, hyvää ruokaa, kaupoissa pyörimistä ja paljon kaikkea muuta
kivaa. Paljon kaikkea nähtävää ja koettavaa jäi seuraavaan kertaan
😉 Sää ei ihan auringonpaisteella suosinut,
mutta ihan kolmea päivää ei sentään satanut. Perjantaina kotiin lähtiessä kyllä
paistoi
😉
|
Juustokauppa, mun taivas |
|
Vihreetä löytyy ;-D |