sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

nl.doet


Perjantaina yllätyin aamulla töissä, kun ykskaks alakerran keittiön tädit toivat upeita kakkupaloja osastolle tarjolle. Kun asiaa ihmettelin, kerrottiin, että on nl.doet-päivä. Siis mikä?? Eli kyseessä on kerran vuodessa 15.3. pidettävä kansallinen vapaaehtoisten auttajien päivä. Organisaation nettisivuille kerätään tilaisuuksia, joihin vapaaehtoiset avustajat voivat ilmoittautua tekemään jotain mukavaa. Tilaisuuksia oli kouluissa, päiväkodeissa, vanhusten paikoissa, sairaaloissa jne. NeiBertillassa oli osastoilla ”high tee”-tapahtuma, jossa nämä vapaaehtoiset keittivät teetä ja valmistivat kaikenlaisia herkkuja, joita sitten nautittiin porukalla. Tilaisuuteen sai osallistua myös omaiset, joten väkeä riitti. Todella hieno idea!  

Illalla olin osan tiimiläisten kanssa syömässä kiinalaisessa ravintolassa ja jos kolme tuntia istuu ja syö, voi sanoa, että on täynnä 😉 huhhuh… mutta paikka oli hieno, ruoka oli hyvää ja seura todella iloista ja mukavaa. Paljon juttua näillä riitti, vaikka en kaikkea ymmärtänytkään niin hauskaa oli. Iltakin oli siis menestys! 
                                                                   
Ei häikäise ulkoapäin ;-)

                                                                                                               


Tänään sunnuntaina herätessä olo oli selkeästi flunssainen. Minun, joka harvoin flunssaa sairastan, oli sitten pakko tulla tänne asti ja nöyrryttävä flunssan hollantilaiseen versioon ;-((  Olo onneksi päivän aikana hiukan parani ja toivon, että selviän pelkällä nuhalla...sormet ristiin...                                                                                                               

Ei suurta ruuhkaa...
Koska sade piti hiukan taukoa ja aurinkokin paistoi (tuuli ei kyllä armoa antanut), lähdin haukkaamaan raitista ilmaa ja kauppoja katselemaan. Hämmästys oli kyllä suuri, kun keskustaan asti pääsin. Kaikki kaupat kiinni😉 Käy siinä sitten mitään katselemassa, eli halvaksi tuli. Pari edellistä sunnuntaita menikin muissa merkeissä, joten en oikeastaan tiennyt, että kaupat ovat kiinni. Kiertelin sitten pari tuntia muuten vaan pitkin poikin kylää ja ihastelin maisemia. Pari hassua pikkukauppaa oli auki ja kun näin tutun logon, oli pakko käydä sisällä katsomassa, onko tutun näköistä sielläkin. No, olihan se 😉 Parit hyvät tutut sämpylät ja karkkipussi saa illalla parannella oloa lisää.

 
Pakko  pistäytyä sisällä



Nämä kanaalipuistot on ihania 


Sämpylöistä tulikin mieleen, että ovat kyllä leivänsyöjäkansaa nämä hollantilaiset. Huhhuh… Löytyy kaikenlaista leipää, paitsi tietty sitä meidän kuuluisaa ruisleipää. Itse olen syönyt leipää näiden viikkojen aikana enemmän kuin puoleen vuoteen. Ystävällinen emäntänikin jättää minulle aina ”leipäpostia” portaikkoon, kun tulen illalla töistä. Ja leivän päälliset ovat kyllä omasta mielestäni aika hauskoja. Koska itse olen enemmän suolaisen kuin makean ystävä, menee hillot ja strösselit leivän päällä kokonaan yli hilseen ;-D Ensimmäisen kerran kun eräälle rouvalle tein leipää ja kysyin, että mitäs päälle laitetaan ja hän näytti suklaaströsselipurkkia, olin ihan varma, että nyt vedetään vierasta höplästä, mutta ei, ei tosiaankaan. Ja se ei ollut vähän, mitä sitä laitettiin. Kauheasti ihmettelivät ja naureskelivat, kun sanoin, että meilläpäin yleensä näitä käytetään leivonnassa tai esim. jäätelön kanssa. Kaikenlaiset hillot ja perunasalaattia vastaavat päälliset ovat hyvinkin suosittuja. Hauskaa on myös se, että normioloissa kahvit juodaan laseista, mikä itseäni alkuun hymyilytti. Täällä omissa oloissanikin huomaan jo sujuvasti kaatavani teet, kaakaot ja kahvit kaikki lasiin, vaikka kuppejakin löytyy 😉

Kattohaikara bongattu, lähemmäs ei päässyt

 
      Carillon, keskellä kaupunkia
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti