Kuulumisia

Utrecht!

Maanantaina aamupäivällä havahduttiin taas järkyttäviin tekoihin. Ampumatapaus Utrechtissa puhutti ihmisiä joka puolella. Ihmeteltiin, että mikä ihmisiä oikein vaivaa? Onneksi ikävä ja surullinen tapaus on jo ohi ja saatu osaltaan päätökseen. Hirvittävä määrä surua, pelkoa, huolta ja murhetta. Tiistaina katuja tallatessani, huomasin, että useat virastot, koulut ja isommat firmat suruliputtivat koko päivän. Koska matkustusilmoitus tuli aikanaan tehtyä, muisti myös ulkoministeriö viestillä.

Muuten tiistai oli hieno päivä. Aurinko paistoi, eikä tuullut yhtään ja kuljin taas pitkin kylää. Kevätkin taas näyttäytyi tosissaan. Kolmen tunnin happihyppely oli paikallaan 😉   On tää sen verran pieni kylä kuitenkin, että aika nopeasti on tutuksi tulleet jo nämä kadut. Vielä löytyy hiukan maisemakuvia, mut mikä niitä kuvia on ottaessa, kun maisemat kuitenkin ovat hienoja.

 

 

            Kukkii...                                          Kukkii...

Tulipa matkalla mieleen, kun ensimmäisinä päivinä kävelin erään puistikon hiekkapoluilla ja kuulin megafonin äänen. Joku siellä kuulutteli jotain, mitä tietenkään en ymmärtänyt 😉   Paikka näytti urheilukentältä ja luulin, että jotkut kisat ovat menossa. No, matka jatkui eteenpäin, kunnes pusikosta nenän eteen aukeni kenttä, joka oli täynnä poliiseja ja virka-autoja… Sydän kurkkuun, kaksi sekuntia ja tämä täti käänsi vauhdilla nenän takaisin sinne mistä tuli. Pari kertaa tuli vilkaistua taaksepäin, mutta koska ketään ei näkynyt, uskalsin hidastaa vauhtia. Jälkeenpäin kyllä selvisi, että alueella on jonkunlainen poliisien ja vartijoiden koulutusopisto ja menossa oli joku harjoitusjuttu. Ja mä kun luulin eksyneeni keskelle jotain poliisioperaatiota.

Tänään perjantaina oli taas vapaapäivä ja edessä uusi yritys Leeuwardenin ihmeelliseen maailmaan. Omatoimimatkailua paperikartan opastuksella. Ilma oli hieno, n. 16 astetta ja auringossa varmasti enemmän. Useampi tunti tuli käveltyä ja eksyttyä vain yhden kerran 😎 Kuvia tuli räpsittyä jonkun verran ja pakko myöntää, että en ehkä ole ihan mestarikuvaaja, mutta kai näistä jotain tolkkua saa. Ja koska täällä nämä todella korkeat rakennukset ovat kortilla, laitan vertailun vuoksi pari kunnolla korkeaa rakennusta Kanadasta, jossa poika on tällä hetkellä lomalla ja lähettelee hyviä kuvia. Kiitos Toni!

LOVE  Jaume Plensa

The World War II  monument

Saint Boniface church

                                Blokhuispoort, vanha vankila

      

 Vanhoissa hautausmaissa on sitä jotain ja tää oli tosi vanha

Montreal

                                                          

Toronto

Leeuwarden

     

     

Paras hetki tänään oli kyllä juuri takaisin Drachteniin lähtiessä, kun istuin syömässä linja-autoaseman vieressä olevassa hotellin ravintolan terassilla. Olen jo aikaisemminkin sanonut, että nämä ovat todella ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä. Nyt tarjoutui tilaisuus taas testata tämän väitteen paikkansa pitävyyttä. Siinä siis syötyäni tein melkein jo lähtöä, kun paikalle suhautti pari paikallista harrikkahemmoa. Tulivat sitten istumaan aika lähelle ja kun näin nahkatakin selustan oli pakko ruveta miettimään taktiikkakuvioita… Ja tähän alustusta sen verran, että satun kuulumaan sellaiseen pienehköön mahtavaan yleishyödylliseen urheiluseuraan, joka kantaa nimeä Bulls Turku. Kyseinen seura vietti taannoin 20-vuotista juhlapäivää ja juhliin tilattiin kakku seuran logolla. Kakusta tuli hieno ja hyvä 😉   Asiaan siis… Siis näiden kaverusten nahkatakin selustassa oli sellainen logo, josta ihan ehdottomasti halusin ottaa kuvan ja jakaa sen seuraan kuuluville. Siis armotonta ajatustyötä, että uskaltaisiko kysyä, jos saisi ottaa kuvaa…hmm… Viiden minuutin harkinta, loput Amstelin Radler (0%) pullosta kurkusta alas, käynti hätäpissalla ja tuumasta toimeen. Toiletissa hain jo kuvaa kakusta valmiiksi, että on jotain pojille esitettävää. Siinä sitten pois lähtiessä kurvasin poikien pöydän viereen ja kauniisti hymyillen pyysin anteeksi häiriötä ja kysyin puhuvatko englantia. Pari kysyvää katsetta ja vastaus, että englanti sujuu. Minä siinä sitten esittelin itseni ja kerroin olevani Suomesta. Tässä vaiheessa huomasin muidenkin pöytien ihmisten jäävän kuuntelemaan. Kerroin pojille seurasta, tosin yksinkertaistin asiaa ja sanoin sen olevan jääkiekkoseura (seura oikeasti tekee muutakin 😉). Kysyin, saisinko ottaa kuvan heidän logostaan ja jakaa sen seuraamme kuuluville. Ja yllätys oli, kun pojat kysyivät, että tuplanako? Totesin, että tuplana on aina parempi ja nämä herrat pomppasivat iloisesti ylös tuolista ja käänsivät logot esiin😁   He olivat oikeasti imarreltuja ja naureskelivat kuville, niin kakkukuvalle kuin omista logoistaan. Kiittelin siinä tuhannesti ja poistuin vähin äänin paikalta. Siis väite edelleenkin pitää paikkaansa, ystävällisiä ja avuliaita ovat😂😂

Hollannin Bad Bulls

Tällaista tällä kertaa    

Niagaran putoukset