Leeuwarden

Eilen aamuna ei siis satanut, joten päätin tosiaan lähteä tutustumaan lähimpään hiukan suurempaan cityyn, Leeuwardeniin. Asukkaita n. 95 000, eli puolet enemmän kuin täällä 😉 Bussilla n. 45 minuutin matka sujui ihan mukavasti. Ainoa hetkellinen ahdistuskohtaus tuli siinä kohtaa, kun ystävällinen bussikuski ilmoitti hymyillen, että ei huoli käteistä, kun olin käsi ojossa tyrkyttämässä hänelle kympin seteliä. Okei, korttienkin pitäisi toimia. Näin siis ajattelin myös silloin, kun yritin kerran maksaa kaupassa kortilla, eikä muuten toiminut 😮 Sillä kertaa käteistä ei ollut mukana, mutta kaupassa oli automaatti, josta sain rahaa ja ostokset maksettua 😉 Siis jännitys bussissa hetkellisesti nousi, mutta onnistuihan se tällä kertaa.

Maisemia bussin ikkunasta katsellessa tuli muutama selkeä eroavaisuus mieleen. Ensimmäisenä tosiaan se, että tämä maa todellakin on täysin lätty, siis niin tasainen ettei oikein tajuakaan. Hyvällä ilmalla näkyy peltoa ja tasamaata, vaikka kuinka pitkälle. Ei ainoatakaan kukkulaa tai mäkeä, eikä myöskään kunnon metsikköä. En siis ihmettele, että tässä maassa ajetaan pyörällä. Ei laaksoa, ei kukkulaa…

Toinen asia on se, että me kun ajelemme maaseudulla, on laitumet enimmäkseen täynnä lehmiä. En nähnyt täällä yhtään lehmää, mutta lampaita oli tuhansia. Pari hassua hevosta oli myös eksynyt joukkoon. Lammaskansaa siis täkäläiset.  

Kolmantena ihmettelyn aiheena on maan tasaisuudesta johtuva veden ja maanpinnan (teiden) samalla tasolla olo. Olisi kiva kuulla kuinka paljon tulvivat nämä vesistöt, kun oikein sataa?? Nytkin on lähipäivinä satanut niin paljon, että olisin luullut teiden olevan tulvien kourissa. Vaan ei…

  

Tarkoituksena oli siis mennä käymään messuilla, mut en oikein tiedä, mitä tapahtui, mutta messut kuitenkin unohtui ja löysin itseni parin tunnin opastetulta kiertokävelyltä Leeuwardenin keskustasta. Oli kyllä mielenkiintoinen retki. Ryhmä oli pieni ja siksi varmaan tunnelmakin oli loistava, oppaasta puhumattakaan. Hänen nimensä on Zenon ja hän opiskelee jotain kaupan alaa ja tekee vapaaehtoisena hommia kaupunkioppaana. Loistava tyyppi!  

Prinsessahof

Oldehove

        

Kierros sisälsi pakollisen kirkon (Jakobienkerk), keramiikkamuseon (Prinsessehof) ja kesken jääneen kirkon (Oldehove), joka entisestä häpeän merkistä on noussut jossain kohtaa suureksi nähtävyydeksi ja ylpeyden aiheeksi. Mukaan mahtui myös seinämaalauksia, tarinoita juutalaisista natsien aikana, kaupungin suuresta pormestarista, ja vähän tietysti shoppailuasiaa. Paljon mielenkiintoisia tarinoita. Ja kierroksen ensimmäisiä etappeja oli brownies & downies kahvila, jossa nimensä mukaisesti Downin-syndroomaa sairastavat aivan ihanat ihmiset tekivät ja tarjoilivat brownieita ja kaikkea muuta hyvää syötävää 😉
 

Jakobienkerk

                                                 

Kierroksen jälkeen hetken tuli kierreltyä katuja ja kujia, mutta koska ilma oli ollut koko ajan todella tuulinen ja alkoi sataa, päätin käydä syömässä ja lähteä takaisin Drachteniin. Eka reissu tänne ei siis ollut kauhean pitkäikäinen, mutta aion kyllä palata tänne vielä.

Tänään onkin sitten satanut koko päivän ihan reilusti ja päivä onkin kulunut tätä kirjoittamalla, Turun Sanomia lukemalla, seuraavaan kohteeseeni Groeningeniin tutustumalla ja vuorossa vielä happihyppelyä ja pyykkihuoltoa, joten eiköhän tämä tässä…      

                                                                                                                     

       

Don´t gamble with the future