Eka työviikko takana

Eka arkiviikko takana

No niin, nyt on ekasta työviikosta selvitty, huh. Alkuun täytyy sanoa, että kyllä on täysin vieras ihminen otettu avosylin vastaan uuteen työympäristöön. Kertaakaan ei ole sellaista hetkeä tullut, että olisi jotenkin syrjitty tai unohdettu. Työporukassa on muutama hyvin englantia puhuva ja monta sellaista, joiden kanssa puhutaan englanti/saksa/friisi-mixiä.

Aika hyvin pärjää silläkin 😉 käsimerkkejäkään unohtamatta…

Asukkaat tässä yksikössä ovat siis kaikki jotenkin liikuntarajoitteisia. Suurin osa istuu pyörätuolissa ja usealla on sellainen sähkökäyttöinen malli. Tässä kerroksessa nämä kolme osastoa muodostavat ympyrän ja kaikilla osastoilla on itsekseen liikkuvia ja varsinkin ulkona tupakalla käyviä asukkaita useampikin, joten ”pyöräralli” varsinkin meidän tässä keskellä olevan osaston käytävällä on välillä aika hurjaa. Onneksi pitävät yleensä hiukan meteliä huutelemalla matkalla oleville tutuille, niin kerkeää pois alta 😉

Yleisesti ottaen myös asukkaat ovat ottaneet minut hyvin vastaan. Pari poikkeusta tietysti löytyy, kuten aina. Toinen on vanha rouva, jota ”kuningattareksi” välillä keskenään hiljaa kutsuvat. Yleensä kuulemma pahantuulinen, apua haluamaton, omiin rutiineihinsa tottunut ja kärsimätön rouva. Kaikkihan tuntevat jonkun tällaisen ihmisen omasta tuttavapiiristään, eikö? Toisaalta otin itse hiljaisen haasteen vastaan ja koitan, josko saisin rouvasta vielä suopean minua kohtaan. Hänen käytöksensä ei kuitenkaan ole ilkeästi tahallista, taitaa vaan kuulua ns. taudin kuvaan.

Onhan se muutenkin ymmärrettävää, kun hoidetaan henk.kohtaista hygieniaa tai muuten arkoja asioita, että eivät kaikki ole innoissaan vieraasta ihmisestä, joka ei osaa edes kieltä.

Kuva sisääntuloaulasta. Kuva: sijperda-hardy.nl.

Toisenlainen oli taas vanha herra, jonka vieressä istuin ensimmäisen kerran ruokapöydässä. Mehän siinä jotain yritimme jutella ja sanoivat jälkeenpäin, että tämä pappa oli yhden ruokailun aikana puhunut enemmän kuin viikon aikana yhteensä. Olin siis jotenkin hänen rutiinejaan hyvällä tavalla sekoittanut. Aivojumppaa kummallekin!

Työ sinänsä ei toistaiseksi ole eronnut mitenkään tuosta hyto-jakson harjoittelusta palvelutalosta, mutta katsotaan, mitä kaikkea pääsee tekemään. Työtavat muuten ovat kyllä joissakin asioissa aika erilaiset kuin meillä. Tässä paikassa toimintaperiaatteena on, että asiakas on ykkönen ja se näkyy esimerkiksi siten, että aamut asukkailla alkavat eri aikaan. Joku herää kahdeksalta, joku kymmeneltä ja se näkyy aamutoimissa. Asukkaan kanssa aamutoimet vie aikaa sen, mitä vie ja kukaan ei katso kelloa. En tiedä millä systeemillä laskuttavat asukkaita, mutta työtä tekevänä hoitajana tuntuu ihan hyvältä. Ruokailuhetkiä on vähemmän kuin meillä ja se jättää aikaa muille toimille. Aamupalaa (jogurttia, leipää) syödään myöhään, joten se vastaa melkein meidän lounasta. Lämmin päiväruoka tuodaan alakerran keittiöstä n. 16. Silloin suurin osa asukkaista kerääntyy päiväsaliin syömään yhdessä. Muutama asukas syö omasta halustaan omassa huoneessa. Iltapäivällä, tai oikeastaan koko ajan, on tarjolla kahvia, teetä ja makeata syötävää. Iltapalaa syödään seitsemän aikoihin ja jos joku haluaa jossain kohtaa jotain, hänelle se tarjotaan.                                             

  

Ala-aula. Kuva: sijperda-hardy.nl.

Aseptiikka ei ihan kohtaa meidän tuttuja kuvioita. Vuodepesuissa yllätti eräänlaisesta froteisesta vohvelikankaasta tehdyt pestävät pesulaput. Niitä meni yhden pesun aikana pari kappaletta ja kertakäyttöisiä käyttävät ainoastaan, jos on osunut kohdalle iso ”kakkonen”. Kertakäyttöhanskoja 

käytetään myös todella vähän. Yhden hoitajan olen nähnyt käyttävän hanskoja pesun aikana. Käsidesipulloja ei myöskään löydy, joka pöydän kulmalta niin kuin meillä.

Ihon kunnosta pidetään täällä todella hyvää huolta. Erilaisia voiteita ja rasvoja löytyy joka lähtöön ja niitä todella käytetään. En kyllä montaa huonokuntoista ihoa toistaiseksi ole nähnyt, joten rasvaus kannattaa. Mielenkiinnolla siis yleisesti odotan, mitä vastaan tulee. 

Tällä kertaa tulikin pelkkää työasiaa, mutta matka jatkuu...

Doei doei, eli kuulostaa duui duuilta ja tarkoittaa hei hei!

Sari