Kiitän ja kumarran

Kotisohvalla istun ja mietin vielä, että mitä matka minulle oikein opetti… Kaikki ei vielä ole auennut, mutta ehkä jonkun ajan päästä tiedän, mitä kaikkea jäi käteen. Se on ainakin jo selvää, että olen itselleni todistanut selviäväni uusista, oudoista ja yllättävistä tilanteista ilman suurempia kommelluksia. Vieras maa, kieli, ihmiset ja tavallaan työkin asetti aikamoiset paineet ennen matkaa. Henkinen kasvu matkan aikana oli suuri ja positiivisesta palautteesta päätellen olen onnistunut sopeutumaan haasteisiini melko hyvin. Pakko olla itsestäni ylpeä😉 Vähän kyllä menee kehumisen puolelle, mutta menköön, tämän kerran 😏

Hollanti oli maana kaunis ja mielenkiintoinen, sekä ummikkomatkaajalle helppo ja selkeä. Julkinen liikenne toimii ja omat päivittäiset toiminnat (kaupat jne.) myös. Koska en tarvinnut esim. lääkäriä tai muita viranomaisia, eikä muutakaan ikävää tapahtunut, (mikä tietysti on todella hieno juttu) en tiedä, miten silloin hommat toimii. Suosittelen!

Loppuun vielä epämääräinen valikoima kuvia vähän sieltä ja täältä 😉

Tämä blogi loppuu tähän, siis vielä kerran, kiitän ja kumarran!!   

Turvekatto, tai mikä lie??

Rauhoittavia maisemia

Oisko ollut maailman kapein talo?

Kanaaleja riittää

Venetsialaista tyyliä...

   

Madame Tussaudin kabinetti

Kansallismuseo

Groningen ja Amsterdam

                                                                                                                                                                             

Lauantaina päätin sitten lähteä bussilla Groningeniin, mutta sitä ennen tuli testattua postin toimintaa. Ja toimihan tuo. Sain kotimaasta paketin, jossa oli hiukan lisää ”tuliaisia”, joita tyttö tänne lähetti. Kiitos Sini! Ainoa ongelma oli, että olivat jemmanneet postipakettipaikan rautakauppaan sisälle, josta en sitä heti tajunnut hakea 😉  Ja ennen kuin ehdin loppuun asti asiaani postisedälle kertoa, hän jo innoissaan selitti, että juu, meillä on täällä paketti Suomesta. Vähän siinä hymyilytti, mutta kuten todettu, iloisia ja ystävällisiä ovat nämä ihmiset. Hän taas hymyili siinä kohtaa, kun etsin kynää nimmarin kirjoittamiseen ja sitten hän näytti sormea (eikä ollut keskari ;-D) ja sanoi, että sormenpäällä täällä allekirjoitukset hoidetaan… Mutta hyvin homma toimi! Ja ei kun pakettia kotiin ja bussiasemalle. 

Groningenin museo

Groningenin linja-autoasema

Bussimatka alkoi hauskasti kun auton rahastuslaite ei toiminut, joten menomatka oli ilmainen 😉 Ja tästä kaupungista huomasi heti, että nyt ollaan hiukan isommassa mittakaavassa. Asukkaita n. 200 000. Bussimatka oli samanlaista maaseutumaisemaa kuin muutkin matkat, paitsi että, laitumilla oli enimmäkseen hevosia. Hevosistakin suurin osa oli kyllä pieniä falabelloja. Niin, enkä tiedä oliko joku kotieläintarhan tapainen vai mikä lie, jonka ohi ajettiin, mutta hevosten ja aasien lisäksi pihatossa oli ainakin neljä kamelia 😉   

Pionipuutarha ei ihan vielä loistanut ;-)

 

Kolme ja puoli tuntia saa hyvin kulumaan kävelemällä tämän kaupungin keskustaa ja sen monia ostoskatuja eestaas. Koska oli lauantai, siellä oli isot markkinat. Eivät varsinaisesti eronneet meidän toripäivistä, muuta kuin kooltaan ja tuoksuiltaan. Mielenkiintoista oli katsella, nuuhkia ja vähän maistellakin. Ihmisiä oli tosi paljon liikenteessä ja koska aurinko paistoi ja oli tosi lämmintä, niin terassit oli kaikki täynnä ;-  Jostain syystä tällä reissulla kuvien otto jäi vähiin, mutta tuli nähtyä Martini-torni ja pari tosi hienoa puutarhaa. Museoon asti en päässyt, mutta katseltavaa riitti. Joku sanoi aikaisemmin, että kaupungin väestö koostuu 85 prosenttisesti 20-35 vuotiaista. En tiedä, pitääkö paikkaansa, mutta sen ikäistä porukkaa oli kyllä liikenteessä. Saattaa olla kyllä ilmalla ja lauantaipäivällä hyvinkin paljon tekemistä sen seikan kanssa. Omat syömiset tällä kertaa jäi kotikaupungin paikalliseen "kotipizza" tarjontaan, eikä voi moittia... Hyvää oli! Pitkä päivä, mutta mielenkiintoinen. 

__________________

Hyvästien jättö viiden viikon jälkeen oli yllättävän vaikeaa… Ei olisi uskonut. Koko päivä meni jotenkin oudosti, kun joku aina vielä kävi moikkaamassa. Majapaikkaan lähtiessä päätä särki ihan julmetusti, koska päivä tuli vietettyä jotenkin kauhean stressireaktion alla. Pää kävi hirvittävillä kierroksilla. Asukkaatkin olivat selvästi alakuloisia lähdöstäni, joten ehkä tosiaan olen tuonut pienen virkistävän tuulahduksen kaikille. Pari pappaa otti sellaiseen rutistukseen, että ohhoh ja tuli siinä heille pari tippaakin silmäkulmiin. Eikä kaukana ollut itselläkään. Viidessä viikossa ehtii näköjään kotiutumaan aika hyvin. Jopa alussa mainitsemani ”tuima täti” suvaitsi minua ihan kohtuullisesti ja toivotti minulle onnea elämääni 😉  Töitäkin tarjottiin ja ohjaajalla kävi mielessä, että jos antaisi huonot arvostelut, niin voisi jatkaa seuraavat kuusi viikkoa 😉  Hassua on myös se, että jotenkin kotiinlähtöäkin jännittää. Perheen näkemistä odottaa ja samalla tuntuu oudolta ajatella, että muutaman päivän päästä tämä keikka oli tässä. Nämä ihmiset ovat todella olleet ihania, niin hoitajat, asukkaat kuin kaikki muutkin tapaamani ihmiset.  

Heine, Stiena ja Greet

 

Nyt istun viimeistä kertaa tämän B & B:n sohvalla ja odottelen, että kello tulisi niin paljon, että lähtö bussipysäkille koittaa. Alakerran ystävällinen rouva lupasi tulla autolla heittämään minut sinne. Mulla on kuulemma niin painava laukku, ettei minua voi päästää muulla keinoin lähtemään 😉  Pari tuntia bussilla Amsterdamiin ja sitten pari päivää lomailua miehen, tyttären ja vävyehdokkaan kanssa. Perjantaina kotiin ja tämä reissu on tehty. Nyt meen, kyyti odottaa…

Kahden kerroksen pyöräparkki

Tänne tulin ja tästä lähden...

Bussipysäkillä saikin sitten odottaa ja odottaa… tekstari bussin myöhästymisestä tuli aika myöhään ja bussi oli yli tunnin myöhässä, joten istua sai. Onneksi ilma oli aurinkoinen, joten mikäs siinä sitten. Viimeinen bussimatka ja treffit perheen kanssa hotellilla. Paitsi, että ilma muuttui matkalla ja Amsterdamiin tullessa vettä satoi kaatamalla… Hotellimme sijaitsi ihan keskustassa ja kun oli kirjauduttu sisään ja vaihdettu kuivat vaatteet, niin lähdimme tutustumaan Amsterdamin keskustan vilkkaaseen (ilta)elämään.

Kolme päivää Amsterdamissa sisälsi hirvittävän määrän käveltyjä kilometrejä, museo- ja panimokäyntejä, kanaaliajelua, punaisten lyhtyjen kaduilla haahuilua, hyvää ruokaa, kaupoissa pyörimistä ja paljon kaikkea muuta kivaa. Paljon kaikkea nähtävää ja koettavaa jäi seuraavaan kertaan 😉  Sää ei ihan auringonpaisteella suosinut, mutta ihan kolmea päivää ei sentään satanut. Perjantaina kotiin lähtiessä kyllä paistoi 😉

Juustokauppa, mun taivas

Vihreetä  löytyy ;-D

Pyörämaan käyttötaidetta

Yhden hotellin sisäpiha, kaunis

 



Kotimatka sujui kommelluksitta ja oli kiva huomata, että kuuden viikon aikana on kevät löytänyt tiensä kotisuomeenkin…

 

Töitä ja pikavisiittiä

Viikonloppu meni mukavasti aamuvuorossa töissä 😉  Aurinkokin on taas herännyt ja lämmittää mukavasti välillä. Sama kevätriesa, joka vaivaa kotona, vaivaa täälläkin 😠 Niin kivaa kuin se onkin, että linnut laulaa ennen kukonlaulua, se nyt vaan keskeyttää nuo yöunet aika pahasti. Joka vuosi sama juttu. Jossain kohtaa vähän väsyttää, mutta kun ilta tulee, ei uni siltikään tule kauhean aikaisin. No, näillä mennään, tähänkin taas tottuu jossain kohtaa.

Viikonloppu töissä oli aika hiljainen. Omaisia ja ystäviä vieraili osastolla ja oli rauhallista. Voisi jopa sanoa, että aika tuntui hetkittäin pitkältä. Jostain syystä ylimääräistä henkilökuntaakin oli paikalla, joten nyt riitti kaffe- ja jutustelupausseja. Ja niitä herkkuja täällä riittää joka kaffehetkeen 😃  Sunnuntaisin on myös ns. herkkupäivä, joten talon puolestakin oli kakkua tarjolla. Pakko sanoa, että täällä olisi aika vaikeaa olla laihdutuskuurilla… Ennen kuin kerkeät kissaa sanomaan, niin joku on jo kaatanut sinulle kahvia tai teetä, enkä itse ainakaan vielä ole oppinut kieltäytymään joka kerta, kun kuvittelen pahoittavani jonkun mielen. No jaa, tiedän, että on hölmö ajatustapa, mutta onneksi ”karu normiarki” alkaa viikon päästä, niin menköön😉        

Koska aikaisemmin puheena ollut muutaman päivän tutustuminen paikalliseen kuntoutusosastoon meni mönkään ja koska näiden hoitajien työtuntijärjestelmän uusinta pisti kuviot uusiksi, sain pari ylimääräistä vapaapäivää… Tosin toisen vietin osittain töissä ja toisen kävin koulussa esittäytymässä kiinnostuneille opiskelijoille. Heitä oli n. 25 ja kerroin heille itsestäni, koulusta ja työtavoista. He esittivät kysymyksiä ja yritin vastata niihin parhaani mukaan. Harmi, että oma tietämykseni ja kokemukseni varsinaisen työn tekemisen kannalta on vielä aika vähäistä, enkä osannut antaa kaiken kattavaa kuvaa suomalaisesta tavasta tehdä töitä. Tosin ei sitä kukaan odottanutkaan, mutta olisi ollut kiva kertoa kokemuksia useammasta paikasta. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että ei nämä ihan hirveästi loppujen lopuksi eroa toisistaan. Suurin ero omasta mielestäni on oikeastaan siinä, että esim. tässä paikassa ollaan enemmän ”kotoisalla” tyylillä kuin niissä paikoissa, joista itselläni on kokemusta. Tällä tarkoitan sitä, että täällä toimitaan kuten kotioloissa toimittaisiin. Meillä jotenkin tuo palvelutalon laitosajatus näkyy toiminnassa enemmän. Tiedän, että meilläkin on paljon todella kotoisia paikkoja, eivät vaan vielä ole osuneet kohdalle. Sitä odottaessa.

Tiistaina kävin pikavisiitillä läheisessä Heerenveenin kaupungissa. Asukkaita n. 50 000. Matka bussilla kulki muutaman tosi pienen kylän kautta ja maisemat oli kauniita. Ja nyt voisin olla hiukan tyly ja sanoa, että bussimatka oli tämän reissun paras anti. Pääsin jopa ikkunan läpi ihailemaan kattohaikaroita pesissään. Harvinaista herkkua meillä kotona. Kaiken kaikkiaan matkan aikana näin noin parikymmentä haikaraa.
Siis Heerenveenistä piti sanoa, että jostain syystä tämä kaupunki ei herättänyt samanlaisia positiivisia mielikuvia kuin esim. Leeuwarden. En tiedä, mitä sieltä puuttui, mutta jotain jäin kaipaamaan. Sain kuitenkin muutaman tunnin sujuvasti kulutettua katuja talsiessa ja perinteisiin kuului tälläkin kertaa eksyä kerran 😉  Jalkapallokaupungista löysin kuitenkin sen ylpeyden aiheen, joka on tietysti paikallinen stadion, Abe Lenstra Stadion. Paikallinen seura sc Heerenveen pelaa ymmärtääkseni Alankomaiden pääsarjassa. Ja nyt kaikki jalkapallofanit, kerron teille, että jalkapallosta en ymmärrä pätkääkään, joten asiavirheistä saa huomauttaa, mutta ei tuomita 🙈  Olen kuitenkin huomannut muutaman kerran jännittäväni jotain Hollannin jalkapallopeliä yhden vanhan herran ja yhden hoitajan kanssa iltavuoron viimeisinä hiljaisina tunteina ja ollut allapäin kun Saksa voitti Hollannin viimeisillä minuuteilla…
 

Tarkoituksena oli myös käydä katsomassa toista kuuluisaa urheilupaikkaa eli pikaluistelurata Thialfia, josta tuli v 1986 maailman toinen sisätiloissa toimiva jäästadion, kun vanha stadion katettiin kokonaan. En tiedä johtuiko pienestä eksymiskuviosta vai mistä, mutta tämän Thialfin muistin vasta istuessani kotimatkalla bussissa kohti Drachtenia. Harmittaa…

Friisinmaan väreissä

  

Abe Lenstra 1920-1985 

 

 

 

 

 

Huomenna lauantaina ajattelin lähteä katsomaan, millainen paikka on naapuriprovinssin pääkaupunki Groningen. Siitä lisää myöhemmin  🙋

Enkä kyllä tiedä, mitä nää puut on, mut kukkii hienosti.

 

Tää ois kyl kiva tunnistaa...